sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Salaisuus

Vesihelmet tipahtelevat
raskaana alas, alas..
unien herätessä
ne karkaavat pois, pois..
rosoisen kiven koloihin
kaivautuen syvemmälle,
syvemmälle.
Salaisuus kietoo ympärilleen
kostean harson.

8 kommenttia:

  1. Runosi kaksi viimeistä riviä tuovat mieleen jotain itämaista. Ne voisi ymmärtää yksinäänkin, mutta edeltävien rivien pohjustamana ne täydentävät ajatuksen jostain syvälle salatusta.

    VastaaPoista
  2. Hieno ja mielenkiintoinen kohta tuo, kun unet heräävät. Oikein istuin ja mietin sitä. Niin, ne karkaavat, sanoo runon puhuja. Mutta entä jos ne eivät ihan heti karkaa? Joskus olen saanut pidäteltyä niitä hetken.

    VastaaPoista
  3. Syvällä on runosi salaisuus, näyttäytyy vain unissa. Surullinen sävy.

    VastaaPoista
  4. isopeikko:
    Ehkä sinä oletkin oikeassa siinä, että, salaisuus on syvällä piilossa.
    leijonainen:
    Joskus voikin tapahtua niin, ettei heti karkaa, mutta nyt tässä runossa karkasivat, syvälle, ja piiloon kaikelta, ja vei salaisuuden mennessään.
    sanakehrääjä:
    Tämä olikin vähän surullinen runo, ja syvällä oli runossani salaisuus. kiitos kommenteistanne!

    VastaaPoista
  5. Piti tulla vielä ihailemaan tuota unien heräämistä. Mitä tapahtuu kun uni herää, muuttuuko se todellisuudeksi vai herääkö omassa maailmassaan. Todella mielenkiintoinen, laita tuo kohta muistiisi, voi käyttää joskus toistekin.

    VastaaPoista
  6. leijonainen:
    kiitos sulle, kun olet kiinnostunut mun sanoistani runossa, se on ihanaa!
    mutta kun unet heräävät, niin tuntuu siltä, että ne elävät!
    Muistan laittaa ne sanat korjuun, tai ovat jo, kiitos sulle!

    VastaaPoista
  7. Lienevätkö vesihelmet kyyneleitä, nukahtiko runon henkilö omaan itkuunsa ja oman tuskansa mykkyyteen. Tällainen hetki tuli mieleen kuvakielestäsi.

    VastaaPoista
  8. marjaisa:
    Saattaa olla niin, kuin sanoit, vesihelmet voisivat olla vaikka kyyneleitä, ja ehkä tässä runossa ovatkin niitä!
    Kiitos kun kommentoit!

    VastaaPoista