tiistai 30. syyskuuta 2008

Syksyn paras kukkani.(äidiltä saatu alku)



Tämä oli joskus sellanen yhden oksan verran vaan, mutta nytten on oikein kirinyt kasvuaan... vauhtia oikein on saanut kasvuunsa, vaikka onhan tässä aikaakin mennyt 4 vuotta, kun äiti meni pois, ja äiti oli silloin vielä, kun tämän istutin.
Julkaistu
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. Anonyymi1. lokakuuta 2008 klo 10.25

    Kaunis ja tuuhea on äidin kukkasi - kuten muisto hänestä.

    VastaaPoista
  2. Harakka1. lokakuuta 2008 klo 14.17

    leijonainen:
    Mielestäni se on myös kaunis kukka, ja varsinkin sen vuoksi se onkin mulle tärkeä, kun on muisto äidistä!
    Kiitos sulle.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)