keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Sydän vietiin

Viime yönä sydämeni vietiin jonnekkin, enkä yhtään tiedä vieläkään, missä kävi, mutta se oli kamalan peloittavaa..!
Makasin sairaalaalan leikkauspöydällä, ympärilläni hyöri ja pyöri ihmisiä, vihreäpukuisia ja lakkisia.
Kilinää ja kolinaa kantautui korviini, ja heikkoa puheensorinaa, mutta puhuivat melkein kuin kuiskaten, etten kuulisi!

Mitä ihmettä mulle tapahtuu, ja mikä ihme tossa vadissa on?

Vati oli aivan minun silmieni edessä, siinä oli vaaleanpunainen möhkäle ja niinkuin jotain suonia roikkui sen toisesta päästä, kamalan näköinen, ja miksi se oli tohon laitettu mun nähtäväkseni?

Hetken päästä joku otti vadin ja lähti viemään sitä pois, meni ovesta ulos, että heiluri ovet hakkasivat kauan pussahdellen eteen, taakse...

Mutta nyt joku puhui minulle hiljaisella äänellä, niin hiljaisella, että vaivoin sain selvää, mutta hän puhutteli mua käskevästi,
- nyt nätisti siinä pöydällä, teillä ei ole nyt sydäntä, se vietiin korjattavaksi, tehdään ohitusleikkaus.

Mulla oli kamalan huono olo, en tiennyt mitenpäin pitäisi tässä pöydällä maata, koitin kysyäkkin joltain, mutta kukaan ei puhunut mulle.
Sitten vasta tajusin, että mulla ei ole sydäntä, ja sydän vietiin multa piiloon, miten sen nyt saan takaisin rintaani, ja vielä sykkimäänkin?
Sehän oli ihan kuolleen näköinenkin, ei edes kunnolla ollut vertakaan missään, eikä se liikahtanutkaan!
Mulle tuli kamala hätä siittä, ja oloni senkuin huononi, en pystynyt enää makaamaan selälläni, mun oli pakko koittaa kääntyä, ja silloin keikahdin lattialle kapealta leikkauspöydältä!
Kamalalla kolinalla kierin lattialla, kuin mikäkin jalaton otus!
Pääni kolahti johonkin metalliseen, käteeni sattui, lyödessäni sen tuolin selkänojaan, ihan kuin mun kirjoituspöydän tuoli, samanlainen kangaskin vielä, kyllä se on mun tuoli! Miks se on tänne tuotu?
Kukaan ei vastannut, kukaan ei huomannut putoamistani, kaikki vaan kuljeksivat huoneessa paikasta toiseen, tiesivätkökään kaikki mitä touhusivat,,, huusin apua, mutta en saanut ääntäni tarpeeksi kovalle, eikä kukaan tullut auttamaan, yritin vielä kerran huutaa oikein kovaa, mutta ääntä ei tullut millään, äänikin meni ihan piiloon, en itsekkään sitä kuullut, tää on ihan kamalaa, kukaan ei auta mua...! Ja mulla ei ole sydäntä!
Mutta mun on koitettava mennä takaisin, muutenhan voi tapahtua vaikka mitä, kun ei ole sitä sydäntäkään rinnassani.
Miten ihmeessä tää on nyt tällasta ihmeellistä, mitä mulle oikein tapahtuu??

Pääsin lopulta takaisin pöydälle ja kysyin , että mitenpäin mun pitäisi tässä olla, että olisi parempi, joku tuli viereeni, ja sanoen käskevästi, - mahallesi heti, mutta mä sanoin, etten voi mahallani maata, en koskaan ole voinut, mun pitää olla kyljellä ja vielä oikeella kyljellä, se on ainoa asento, missä voin olla, ja miten se sydän takaisin laitetaan, jos mahalleni meen?
Mutta samassa mut käännettiin mahalleni, ajattelin että nyt ne nukuttaa mut, sanoin vielä, että mut pitää nukuttaa sitten, ei saa tehdä millään paikallispuudutuksessa, mutta samalla hetkellä tunsin, kun mua pistettiin varmaan tosi paksulla neulalla, tunsin kamalaa kipua... ja siihen heräsin, kun mun selkääni sattui huono asentoni, olin mahallani!

14 kommenttia:

  1. HUHUH, kylläpäs oli jännittävä tarina. Ihan kauhun puolelle meni. Palelsi ja kylmäsi lukijaakin. Ja auttamaan teki mieli tulla, kun putosit. Ja vahtimaan etteivät nukuttamatta mitään ala tehdä. (Et ehkä ole sinä, mutta on niin elävästi kerrottu, että väkisin ajattelee, että olet sinä.)
    Painajaisunelta tuntuu, mutta harvinaisen elävältä. Onko tullut haravoitua liikaa?
    Aivan tärisyttävä tarina, siis todella hyvä.

    VastaaPoista
  2. Huh, mikä juttu. Hengästyin ihan lukiessa että mistä on kysymys, sydänsiirtoako ne sulle vai mitä?! Oliko tuo kokonaan fiktiota vai unta?

    VastaaPoista
  3. Huh, sanon minäkin! Järisyttävän riipaisevaa, kun noin vaan sydän napataan korjattavaksi. Unta tai ei, mutta painajaista tarpeeksi. Hurja tarina.

    VastaaPoista
  4. leijonainen:
    arvasit oikein, se oli mun uneni, pikkasen sitä väritin, mutta minä siinä painajaisesa olin.
    Ja haravoitua tuli liikaa!
    savisuti: Se oli mun painajaisuneni pikkasen väritettynä, mutta muuten kokonaan unta!
    aimarii:Niin, se oli painajainen, ja niin hyvin muistinkin sen vielä, sitten päätinkin siittä kirjoittaa tarinan, eli vähän lisäilin jotain.
    Kiitos teille!

    VastaaPoista
  5. Kamala painajainen, toivottavasti ei alkanut oikeasti ottaa vielä rinnastakin8)

    VastaaPoista
  6. Sydämestä riipaiseva tarina :) Totuus vielä pohjalla :)

    VastaaPoista
  7. inkivääri: No ooneksi ei alkanut ottaan sydämestäkin , ainakan tällä kertaa!
    isopeikko:
    kiitos isopeikko, ja niin siinä kävi, että sydän vietiin jonnekkin pois....

    VastaaPoista
  8. Huh, kuulostaa unelta, jollaisen saattaa nähdä juopottelun seurauksena :) Ei kiva, mutta hyvä!

    VastaaPoista
  9. Huh olipa se kauhea uni.Sitä lukiessani elin ihan mukana.
    Kyllä se on kauheaa kun sydän viedään niin ei tunnu todellakaan hyvältä.

    t.Pirre

    VastaaPoista
  10. allyalias: Kamala uni oli, mutta ei juopottelun seurauksena kuitenkaan, vaan haravoinnin liikaharavointia!
    pirre:
    Se oli kamala uni! Ja tuntui todella pahalta siinä unessakin, kun sitä piikkiä mun selkääni alettiin laittaan, mutta syy sitten selvisi, kun heräsin ihan väärässä asennossa, ja selkääni sattui ihan kamalasti!

    VastaaPoista
  11. Aivan niskavillat pystyssä minäkin täällä luin tuota tarinaasi. Tuli kyllä hieman mieleeni tuosta oma maksansiirtoni ja eka kutsu siirtoleikkaukseen, jolloin siirrännäinen ei toiminutkaan ja sitä ei sitten siiretty. Kuulin vain kun joku hoitaja kysyi toiselta, että mitä sille maksalle tapahtui...tippuiko se lattialle vai? Kaikkea sitä voi sattuakin, oikeastikin. Ei se tippunut, mutta ei toiminutkaan.

    VastaaPoista
  12. tarjuska:
    On sulla kanssa olut vaikeeta silloin maksansiirron aikana, voin pikkasen kuvitella vaan, mitä jouduit läpi käymään, niin henkisesti, että kuin muutenkin!
    Kamalaa jos olisikin tippunut!!!

    VastaaPoista
  13. Hui mikä uni! Jos tuommoisia olisivat unet aina ei tekisi mieli
    nukkumaan!! Olet kyllä taitava kertoja!

    VastaaPoista
  14. sisko: kiitos mutta monesti näen tällasen tapaisia unia, tähän olin kyllä keksinyt lisää, mutta kuitenkin..

    VastaaPoista